Kun tuomi kukkii (1962)

Kirjoittelin tuossa joku aika sitten, että heikkouteni ovat vanhat kotimaiset värielokuvat. Pidän myös Mauno Kuusiston ja Tamara Lundin tähdittämästä Kun tuomi kukkii-teoksesta (1962). Siinä on mahtavan epätodelliset Eastmancolor-värit ja hienoa musiikkia. Tarinakin on yllättävän vahva. Myönnän toki, että elokuva sisältää camp-arvoja, joita voi halutessaan löytää paljonkin.
Itse en kuitenkaan innostunut asian tästä puolesta. Näen filmin melodraamana, jossa on yllättävän synkkä pohjavire. Nuo camp-arvot selittyvät myös osittain lajityypin kautta. Kun kyseessä on sekä musiikkielokuva, että melodraama, on selvää, ettei realismi ole ensimmäisenä asialistalla.
Tarina kertoo Kuusiston esittämästä Mikko-nimisestä miehestä, joka rakastuu Tamara Lundin esittämään Liinaan. Suhde on kuitenkin vaikea, sillä Liina on jo luvattu rikkaalle Suntilan Jaakolle (Matti Oravisto) ja nuoresta naisesta on kiinnostunut myös Liinan kotitaloon huutolaisena otettu renki Eetu (Leo Lastumäki). Lopulta kaikki johtaakin tragediaan.
Tarina menee siis tuttuja latujaan, kuten melodraaman kaltaisessa ritualistisessa lajityypissä sopii odottaakin. Ilmaisu on kuitenkin odottamattoman synkkää. Liinan ja Mikon rakkaussuhde kuvataan aluksi ylimaallisen onnellisena, mutta sitä uhkaavat koko ajan niin Jaakko kuin Liinan rahanahne isäkin. Koko elämä näyttäytyy pettymysten hallitsemana ja ihmisten juoksuna rakkauden ja rahan perässä. Yleensä tuloksetta. Odottamattoman lisäsäväyksen kaikkeen antaa viittaus Mikon elämänmittaiseen pettymykseen ja kuoleman läheisyys. Lisäksi yksinkertaisen huutolaisen, Eetun, kohtalo koskettaa. Elokuvassa näytetään suoraan hänen täydellinen yksinäisyytensä ja muiden armoilla olemisensa. Ilmaisun epätodellinen luonne sopii tähän kaikkeen ja nostaa teoksen ulos realismin kehyksistä, alitajuiselle tasolle. Elokuvan alkua ja siihen kietoutuvaa loppua voisi pitää myös uskonnollisina ja siten lohdullisina, mutta tätä ei sanota suoraan.
Jos vaikutteita etsii, niin Veit Harlanin melodraamassa Muuttolintu (1944) on vähän samanlainen epätodellinen, tuonpuoleinen tunnelma ja kaikki on saatu aikaan Agfacolor-väreillä. Tuli mieleen, että olisivatko tuottaja Toivo Särkkä ja ohjaaja Åke Lindman voineet saada inspiraatiota Harlanin elokuvista, näytettiinhän niitä aikanaan Suomessakin. Kun tuomi kukkii on houkuttelevaa nähdä myös jonkinlaisena tuottajansa itsetilitysleffana, olihan Särkkä jo tuolloin iäkäs ja lopettelemassa pian uraansa.

Kun tuomi kukkii (1962)
Ohjaus: Åke Lindman
Pääosissa: Mauno Kuusisto, Tamara Lund, Matti Oravisto, Leo Lastumäki, Riitta Pakarinen, Siiri Angerkoski, Toivo Lehto.

Pekka ja Pätkä miljonääreinä (1958)

Tämä elokuva sai minut hämmennyksen tilaan sekoittaessaan selvästi lapsille suunnattuja jaksoja kyyniseen ihmiskuvaan, jossa kaikki juoksivat rahan perässä ja avioliitto esitettiin painajaisena:). Muutenkin P & P on usein melko hämmentävää kamaa. Tässäkin oli ensin kauppaneuvos Lillukan perinnönjako, jonka jälkeen Pekka ja Pätkä pelasivat futista ja rikkoivat astioita. Tämän jälkeen he huijasivat Justiinaa niin, että Pätkä antoi ymmärtää Pekan kuolleen ja sitten siirryttiinkin jo ottamaan yhteyttä kuolleeseen! Olisi kiinnostavaa pohtia, että liittyykö rillumarein ja Puupää-leffojen absurdia, groteskia ja hellämielisyyttä yhdistelevä komiikka jotenkin sodan jälkeiseen tunneilmastoon, jossa usko auktoriteetteihin oli monelta kadonnut.
Leffan vahvuutena ovat tietenkin mainiot pääosanesittäjät. Esa Pakarinen, Masa Niemi, Siiri Angerkoski ja Armas Jokio eivät ole lainkaan teatraalisia, eivätkä myöskään pinnistetyn "luontevia", vaan vain rentoja ja taitavia.
Pekan ja Pätkän hahmojen kiinnostavuus ja suosio on syntynyt varmaan suureksi osaksi siitä, että he ovat samaan aikaan sekä samaistuttavia että peruuttamattomasti ulkopuolisia. Heille "aikuiset ihmissuhteet" ovat mahdottomia, samoin heidän käytännön taitonsa maailmaa vastaan selviämisessä ovat käytännössä olemattomat. Kuitenkin he heijastavat jotain hyvin inhimillistä.
Elokuva on epätasainen, mutta parhaat kohtaukset ovat erittäin hauskoja.

Ohjaus: Armand Lohikoski
Pääosissa: Esa Pakarinen, Masa Niemi, Siiri Angerkoski, Armas Jokio, Harri Turunen, Elsa Turakainen, Juhani Kumpulainen, Leena Pulkkinen, Heikki Heino.