Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu!

Outolassa asuvat Tatu ja Patu (Antti Holma ja Riku Nieminen) lähtevät Helsinkiin tapaamaan Veeraa (Eedit Patrakka). Käy kuitenkin niin, että Veera myöhästyy jouluruuhkan vuoksi asemalta ja kaverukset lähtevät tutustumaan pääkaupunkiin ominpäin. Veeran huoltajat Lissu ja Mirkku (Pirjo Lonka ja Mari Lehtonen) eivät omien kiireidensä keskellä ehdi oikein keskittyä yhdeksän vuotiaan Veeran huoleen, eivätkä usko koko kaksikon olemassaoloon.
Rike Jokelan ohjaama ja Aino Havukaisen käsikirjoittama Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! perustuu Havukaisen yhdessä Sami Toivosen kanssa kirjasarjaa varten luomiin hahmoihin. Suomessa tehdään nykyään runsaasti lastenelokuvia, jotka saavat myös paljon yleisöä ja Tatu ja Patu ovat olleet yksi sektorin suurimmista menestyksistä. Monet asiat filmissä ovatkin kohdallaan. Se on kauniisti kuvattu ja siinä on paljon hyvää musiikkia. Näyttelijät ovat kauttaaltaan hyviä ja maailmankuva on myönteinen. Siitä, että Veeralla on holhoojinaan naispari, ei tehdä mitään numeroa, vaan asiaan suhtaudutaan täysin luontevasti.
Aikuiskatsojan silmään elokuvassa on myös ongelmia. Sen käsikirjoitus jää heppoiseksi. Filmiä kannatteleva väärinkäsitysjuoni on liian venytetty ja samanlaisina toistuvat kohtaukset ehtivät kyllästyttää jossain vaiheessa pahemman kerran. Itse olisin kaivannut myös päähahmojen parempaa taustoittamista. Mistä he tuntevat Veeran? Miksi he ovat sellaisia kuin ovat? Miksi he asuvat Outolassa? Millainen Outola on? Tietenkään kaikki ei mahdu yhteen elokuvaan, mutta silti.
 Toivoin myös jonkinlaista eheämmän sadunomaisen maailman luomista. Nyt ollaan Helsingissä, jossa Tatu ja Patu ovat ulkopuolisia. Ollaan kaukana esimerkiksi Päivi Hartzellin mestarillisesta fantasiaklassikosta Lumikuningatar (1986). Tottahan taitavien näyttelijöiden tulkitsemiin sketsikohtauksiin mahtuu monta oikeasti hauskaa oivallusta, mutta jälki on eittämättä epätasaista. Eräs syy elokuvan käsikirjoittamisen vaikeuteen voi piillä siinä, että Tatu ja Patu-kirjoissa ei ole mitään pitkäjänteisempiä seikkailuja, vaan ne esittelevät asioita ja ilmiöitä vähän Mauri Kunnaksen tuotannosta tutulla tavalla.
Tällaisenaankin elokuva on kuitenkin kelpoa lastenviihdettä, jota muukin perhe katselee kivutta. Sehän sen idea tietysti onkin.