Aikaisemminkin musiikkielämämme merkkimiesten tarinoita valkokankaalle siirtänyt Timo Koivusalo kertoo uusimmassa elokuvassaan kaikkien aikojen tangokuninkaamme elämästä. Ytimekkäästi Olavi Virraksi nimetty elokuva alkaa siitä, kun nuori mies (Lauri Tilkanen) työskentelee vielä tehtaalla ja haaveilee samalla laulajan urasta. Hän elää yhdessä huolehtivan äitinsä (Jonna Järnefelt) kanssa ja tässä suhteessa elokuva siis hiihtelee samoilla laduilla kuin moni muukin musiikillisista sankareistamme kertonut teos. Äiti on pojalle tärkeä, isää ei juuri näy.
Lopulta seuraa tietenkin väistämätön läpimurto ja sen jälkeen päästään seuraamaan niin maestron perhe-elämää kuin nousukiitoista laulu-uraakin. Ympärillä hahmottuu muuttuva Suomi, joka kokee ensin sodan ja sitten kiivaan jälleenrakennuksen. Kehyskertomuksessa kaikkea tätä muistelee jo vanha ja sairas Olavi Virta (Raimo Grönberg), joka kuitenkin pääsee lopussa vielä ulkomaillekin.
Rakenteellisesti Olavi Virta on siis varsin samanlainen kuin Koivusalon aikaisemmatkin taiteilijaelämäkerrat. Tarinassa liikutaan kahdessa aikatasossa ja päähenkilön muistikuvat kertovat, mitä tapahtui. Ratkaisu on aikaisemminkin osoittautunut toimivaksi ja Koivusalo saa nytkin aikaan viihdyttävän elokuvan. Jotkut tapahtumat tosin mennään läpi turhankin viitteenomaisesti (ainakin, ellei katsojalla ole vankkaa tietoa Virran taustasta) ja välillä olisin kaivannut laulajataiturin tarinan vahvempaa kytkemistä ympäröivään yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Oli miten oli, tarina toimii joka tapauksessa ja Tilkasen alussa hieman värittömältä vaikuttava pääosasuoritus kasvaa loppua kohti aitoon koskettavuuteen. Näyttelijä saa myös hyvin esiin äkkimenestyksen tuoman hybriksen.
Kerronnallisesti elokuva on varsin perinteinen ja samoin sen sankari saattaa jo nykyään tuntua ainakin nuoremmista katsojista anakronistiselta. Elihän Olavi Virta aikana, jolloin Suomi oli vielä tiukan monokulttuurinen ja miesten ja naisten sukupuoliroolit olivat hyvin perinteiset. Tuolta suunnalta ohjaaja on kuitenkin kaivanut myös tarinan yllättävimmät ja koskettavimmat ainekset. Olavin Irene-vaimoa esittävä Malla Malmivaara tekee nimittäin mainion suorituksen ja ohjaaja näyttää selkeästi kuinka vaimo ja lapset joutuivat kärsimään Virran alkoholiongelmista ja lukuisista naissuhteista. Tämä on ohjaajan aikaisempiin elokuviin verrattuna selkeästi moderni vivahde, eikä sellaista ole liiemmin nähty muissakaan suomalaisissa valkokangaselämäkerroissa aiemmin.
Koivusalo välttää kuitenkin turhan ongelmilla mässäilemisen. Irenen osoittama kärsivällisyys miestään kohtaan saattaa tuntua nykyihmisestä käsittämättömältä, mutta takavuosikymmeninä avioliitot usein jatkuivat ongelmista huolimatta pitkään. Elokuvassa nähdään kuitenkin myös perheenjäsenten toisiaan kohtaan tuntemaa aitoa kiintymystä ja välittämistä.
Kaikkiaan voi sanoa, että Koivusalo osaa edelleen tehdä koskettavaa tarinaa, jota tarvittaessa höystetään huumorilla. Sivuhahmoista parhaiten jäi mieleen jälleen Repe Helismaan roolin mainiosti tekevä Martti Suosalo. Ne, jotka ovat aiemmin pitäneet ohajaajan tuotannosta, pitävät tästäkin. Myös inhoajien rivit pysynevät edelleen tiiviinä.
Olavi Virta (2018)
Ohjaus: Timo Koivusalo
Pääosissa: Lauri Tilkanen, Raimo Grönberg, Malla Malmivaara, Vesa Vierikko, Martti Suosalo, Jonna Järnefelt, Juhani Niemelä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti