tiistai 16. lokakuuta 2018

Kotimaisen mykkäelokúvan renessanssi

Viimeisen parin vuoden aikana on saatu seurata pienimuotoista kotimaisen mykkäelokuvan buumia, joka saattaa aiheuttaa uudelleenarviointeja niin yksittäisten tekijöiden kuin koko kotimaisen mykkäkauden historiankin osalta. Tärkeänä puuhamiehenä asian taustalla on ollut mykkäelokuvan johtava kotimainen asiantuntija Kari Glödstaf, joka on myös avustanut Kansallista audiovisuaalista instituuttia vanhojen teosten restauroimisessa. Toki Kavin korkeatasoisissa restauroinneissa on ollut mukana muitakin taitureita.
Elokuvia on myös kiitettävästi esitetty viime vuosina laadukkaasti säestettynä niin Suomalaisen elokuvan festivaalilla Turussa kuin tietysti Forssan mykkäelokuvafestivaaleillakin. WHS-teatteri Union Helsingissä esitti taannoin todella harvoin nähdyn Polyteekkarifilmin (1924). Eräänä buumin ilmentymänä voisi pitää sitäkin, että kadonnut kaikkien aikojen ensimmäinen kotimainen näytelmäelokuva Salaviinanpolttajat toteutettiin uudestaan 2017 Juho Kuosmasen ohjaamana. Aloitteen asiasta teki Loud Silents-festivaalin johtaja Otto Kylmälä. Autonomian aikaisia kotimaisia elokuvia (jotka kaikki ovat Teuvo Puron Sylviä lukuunottamatta kadonneet) on itse asiassa sen verran vähän, että ne voisi säilyneiden tietojen pohjalta ohjata kaikkikin uudelleen!
Viime vuosien uudelleen restauroituja kotimaisia ovat olleet ainakin seuraavat elokuvat (suluissa ohjaajan nimi): Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa (Teuvo Puro) 1921, Kihlaus (Teuvo Puro) 1922, Finlandia (Erkki Karu) 1922, Rautakylän vanha parooni (Carl Fager) 1923, Suursalon häät (Konrad Tallroth) 1924, Myrskyluodon kalastaja (Erkki Karu) 1924 ja Suvinen satu (Erkki Karu) 1925.
Kaiken lisäksi käytännössä tämä kaikki on tulossa myös kotikatsojien ulottuville. Kenties kaikkien aikojen tärkeimmän elokuvayhtiömme Suomi-Filmin kaikki pitkät elokuvat nimittäin on jo julkaistu jättimäisenä dvd-boksina ja suurin osa kotimaisista mykkäfilmeistä on nimenomaan Suomi-Filmin tuotantoa. Suomalaisen elokuvan löytöretki siis jatkuu yhä myös menneisyyteen päin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti