Rutiinikomedia asuntopulasta

Nuori Pirkko Kangas (Sirkka-Liisa Wilén) istuu neuvottomana puistonpenkillä, mutta herrasmiesmäinen antiikkikauppias Appelgren (Sven Ehrström) poimii hänet mukaansa ja vie asukkaaksi Töttermanskan (Sylva Rossi) täysihoitolaan. Nuoren naisen elämä kaupungissa tuntuu lähtevän muutenkin käyntiin, kun hänellä kohta on asunnon lisäksi työpaikkakin antiikkikauppiaan sihteerinä. Asioita mutkistavat lemmenhuolet täysihoitolassa asuvan  Eskon (Heikki Heino) kanssa ja lisäksi myös hämäräperäiset keinottelijat Leevi ja Santtu (Sasu Haapanen ja Veikko Linna) sotkevat kuvioita.
Thure Bahnen viimeinen ohjaustyö Onni etsii asuntoa (1955) jää lupaavasta alkuasetelmasta huolimatta pettymykseksi. Filmin alkupuolella havainnoidaan osuvasti ajan ahdasmielistä tapakulttuuria, jossa nuorella naisella on täysi työ varjella omaa siveyttään niin väärinkäsitysten kuin kiinnostuneiden miestenkin paineessa. Myös täysihoitolan farssimaiset ihmissuhdekuviot Töttermanskan ja antiikkikauppiaan sekä liikemies Römstenin (Aku Korhonen) ja salaperäisen Dollyn (Mai-Brit Heljo) välillä sisältävät ajoittain herkullista ironiaa. Täysihoitolan omistaja kokee nuoren naisen uhaksi, mutta haluaa toisaalta suojella Pirkkoa. Samalla hän itse haluaa pitää Appelgrenin lähellään hinnalla millä tahansa, mutta ei voi kuitenkaan suoraan ilmaista tälle tunteitaan.
Tapakulttuurin havainnoinnin lisäksi asuntopula ja siihen liittyvät lieveilmiöt olisivat tarjonneet aineksia herkulliseen satiiriin. Olavi Karun ja Jouko Sorannon laatima käsikirjoitus kuitenkin hukkaa paukkunsa, kun lupaavan alun jälkeen keskitytään puolivillaiseen rikosjuoneen ja konnien jahtaamiseen. Myös Bahnen ohjaus on turhan varovaista, vaikka siinä onkin tiettyä herttaista tunnelmaa. Elokuvan parhaaksi henkilöhahmoksi kohoaa lain kummallakin puolella epävarmana heiluva Dolly, jonka luonnekuvaa olisi voinut kehitellä pidemmällekin. Myös Aku Korhonen on tietenkin aina hauska, mutta hänelle on kirjoitettu tavanomaista vähemmän näyteltävää.
Asetelmiltaan Onni etsii asuntoa on lainaillut aineksia niin Risto Orkon komediasta Herrat täysihoidossa (1933) kuin päähenkilön osalta Juurakon Huldasta (1937). Puistonpenkiltä Huldan tavoin poimitusta Pirkosta ei kuitenkaan löydy Hella Wuolijoen luoman naishahmon voimaa eikä valveutuneisuutta. Kyllä tämän silti ainakin kerran katselee ajanvietteenä, vaikka mitään erityisen mieleenpainuvaa ei tarjolla olekaan. Lämmittävintä tässä, kuten melkein kaikissa muissakin Toivo Särkän ja Suomen Filmiteollisuuden tuottamissa elokuvissa on suhtautuminen ihmisiin. Ihmiset ovat perimmiltään hyviä ja tarinassa korostuu lopulta mukava yhdessäolo ja toimivan kommunikaation luoma mielihyvä. Siinä ei ole sinänsä mitään moitittavaa eikä pois otettavaa.

Onni etsii asuntoa
Suomi 1955
Ohjaus: Thure Bahne
Käsikirjoitus: Olavi Karu, Jouko Soranto
Pääosissa: Sirkka-Liisa Wilén, Heikki Heino, Aku Korhonen, Mai-Brit Heljo, Sven Ehrström, Sylva Rossi, Heikki Savolainen, Sasu Haapanen, Veikko Linna
Kesto: 75 minuuttia