Onneli ja Anneli (Aava Merikanto ja Lilja Lehto) ovat kaksi pientä tyttöä, jotka ovat päässeet toteuttamaan jokaisen lapsen unelman asumalla keskenään omassa talossaan. Ympäristö on silti turvallinen, sillä ympärillä on auttavia aikuisia. Tytöt odottavat lähestyvää joulua, mutta ovat huolissaan siitä, että saattavat "joutua" pyhiksi vanhempiensa luo. Rauhallinen alkuasetelma kääntyy fantasian suuntaan, kun pikkuruinen Vaaksanheimon perhe ajaa kenkälaatikon kokoisella autollaan kolarin aivan Onnelin ja Annelin talon liepeillä. Huoltoaseman mekaanikon (Samuli Vauramo) tyttöystävä (Inka Kallén) on turhautunut rahan vähyyteen ja äkkää minikokoisten Vaaksanheimojen muodostavan antoisan ansaitsemismahdollisuuden.
Marjatta Kurenniemen klassikkoaseman saavuttaneeseen satuun perustuva Onnelin ja Annelin talvi hyödyntää siis kerronnassaan populaarikulttuurista tuttua myyttiä ihmismäisen, mutta huomattavasti pienikokoisemman kansan/perheen olemassaolosta. Kirjallisuudessa sen tunnetuin ilmentymä on Jonathan Swiftin Gulliverin retket ja omasta lapsuudestani muistan vaikkapa animaatiosarja Muori Pippurin sekä Marjukka ja Mikko-sarjakuvan (Marjukkaa ja Mikkoa piirsi esimerkiksi ilmavasta tyylistään tunnettu taituri Al Hubbard). Nuo molemmat lapsuuteni tarinat poikkesivat käsiteltävästä elokuvasta sikäli, että niissä päähenkilö muuttui itse pienemmäksi ajoittain.
Elokuvassa pienikokoisen perheen tarkoitus on tietenkin muistuttaa moraalin merkityksestä ja kaikenlaisten elämänmuotojen arvokkuudesta. Lapsille suunnatussa sadussa tärkeää on sekin, että pienet pärjäävät yhteisvoimin. Onneli ja Anneli ovat selvästi tarinan päähenkilöt ja auttavat Vaaksanheimoja monen kiipelin ylitse. Tytöistä ei silti ole tehty ylivertaisia superlapsia, vaan heilläkin on epävarmuuden hetkensä. Elokuvan kerronta ei kuitenkaan edes pyri virittämään kovin kiperiä vastakkainasetteluja ja pelottavia tilanteita. Aikuisen näkökulmasta tämä heikentää juonen jännitteitä kohtalokkaalla tavalla, mutta kohderyhmän muistaen on silti perusteltua.
Onnelin ja Annelin talven ansiona onkin juuri turvallisen fantasiamaailman luominen. Lavastaja Minna Santakari on onnistunut erinomaisesti. Interiöörien värit ovat sadunomaisia, mutta eivät liian makeita ja kaikki on toteutettu huolellisesti.
Heikkouksia löytyy silti niitäkin. Kuten todettua, tarina ei aikuisen kannalta ole erityisen kiintoisa ja fantasiaa olisi voinut käyttää rohkeammin. Nyt melkein ainoa asia, mikä Vaaksanheimoista saadaan irti, on heidän pieni kokonsa. Ainoastaan perheen ylikorrekti isä (Joonas Saartamo) kohoaa kiinnostavaksi hahmoksi, vaikka näyttelijät taitavia ovatkin. Tarinan varovaisuus näkyy siinäkin, ettei henkilöiden välillä ole kovin suuria eroavaisuuksia. Kaikki ovat periaatteessa hyviä ja jutun "pahiskin" kääntää nopeasti kelkkansa samalle puolelle muiden kanssa. Sinänsä Kotikadun ja Uuden päivän Mirja Mäkimaana parhaiten tunnettu Inka Kallén tekee roolissaan oikein hyvää työtä. Kaikkiaan asetelmien ilmeisyys on tuottanut ulkoisesti huolellisesti tehdyn, mutta juonellisesti hiukan kömpelön ja sympaattisen elokuvan.
Onnelin ja Annelin talvi
Suomi 2015
Ohjaus: Saara Cantell
Pääosissa: Aava Merikanto, Lilja Lehto, Samuli Vauramo, Inka Kallén, Leena Uotila, Joonas Saartamo, Elina Knihtilä, Kiti Kokkonen, Jaakko Saariluoma, Johanna Af Schulten, Eija Ahvo, Anna-Leena Sipilä, Aleksis Koistinen
Kesto: 88 minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti