torstai 7. toukokuuta 2020

Loviisa Niskavuoren nuori emäntä (1946)

Niskavuoren talo tarvitsisi uuden emännän, mutta vanhin poika Juhani on kiinnostunut meijerska Malviinasta ja aloittaa suhteen tämän kanssa. Malviina ei kuitenkaan käy emännäksi, sillä hänellä ei ole rahaa. Niinpä Juhani lähteekin lopulta kosiomatkalle Saaroisiin ja solmii avioliiton Saaroisten Loviisan kanssa. Hän kuitenkin jatkaa suhdetta Malviinaan ja lopulta se paljastuu myös tuoreelle vaimolle.
Loviisa on valmistumisjärjestyksessä toinen Niskavuori-elokuva, mutta ajallisesti se sijoittuu kaikkein kauimmaksi, 1880-luvulle, jolloin myöhemmin voimahahmoksi kasvava Loviisa on vielä nuori nainen. Taiteellisesti tätä on usein pidetty hienoimpana sarjan elokuvista ja olen sitä mieltä itsekin. Valentin Vaalan ohjaus ei ole ainoastaan sarjan paras teos, vaan yksi kaikkien aikojen parhaita kotimaisia elokuvia ylipäätään. Itse en ainakaan ole nähnyt, että klassista Hollywood-tyyppistä kerrontaa olisi toteutettu Suomessa tätä paremmin. Kuvailmaisu on nimenomaan klassista siinä mielessä, että lyyriset ja realistiset jaksot tuntuvat olevan täydellisessä tasapainossa keskenään. Realistisesti kuvatun arjen takana on ihmissuhteiden hillitty melodramaattinen virtaus. Teos on leikattu erinomaisesti, kohtaukset loppuvat usein sivaltaen huippukohtaansa.
Kerronnassa on hyödynnetty myös vuodenaikojen kiertoa. Alussa kesä tuntuu olevan täynnä elämää, työkohtauksissa realismi ja lyriikka sekoittuvat, ylpeän Malviinan ja Juhanin suhde saa alkunsa.
Kun siirrytään syksyyn ja kosinta lähestyy, näytetään millaista on Saaroisissa. Ilmaisu on vaimennettua, elämä talossa hiljaista. Myös valaistus on hillittyä. Loviisa vaikuttaa aralta ja hienotapaiselta,  hänestä näkyy Malviinaan verrattuna seksuaalinen torjunta.
Talvella "kaupat" solmitaan, lumi laskeutuu maisemaan ja tuo mukanaan näennäisen rauhan. Samalla Malviinan epätoivo lisääntyy. Eräässä kohtauksessa hän hakeutuu pohtimaan tilannettaan epätoivoisena sikolätin viereen.
Hella Wuolijoelle tyypilliseen tapaan tässäkin ovat vastakkain omaisuus ja seksuaalisuus, julkinen ja todellinen minuus. Missään Niskavuorielokuvassa ei ole niin vahvaa pääosakolmikkoa kuin tässä. Tauno Palo on parhaimmillaan Juhanina, joka joutuu kamppailemaan rakkauden ja rahan välillä. Emma Väänäsen Loviisa taas kasvaa (ainakin  jollain tavoin) tilanteen yläpuolelle ja Niskavuoren hallitsijaksi. Malviina puolestaan vetäytyy itseensä ja lähtee lopulta pois, tosin Loviisan painostamana.
Freudilaisittain päähenkilöiden tilannetta voisi kuvata käsitteellä unheimlich. Sille ei ole tyhjentävää suomennosta, mutta silloin ihminen kokee tutussa ja turvallisessa arjessa jotain ahdistavaa. Tässä omaisuuden ja rakkauden, perinnäistapojen vaatimusten ja omien halujen välinen ristiriita tuottaa tämän tunteen. Juhani ei saa tukea äidiltään, joka painostaa häntä naimisiin, Loviisa näkee aviomiehensä asioiden paljastuttua valossa, joka kertoo, että hänet on naitu vain rahan vuoksi. Malviina taas kokee yhteiskunnallisen ristiriidan. Hän ei saa rakastamaansa miestä, koska tämä ei ole samasta säädystä kuin hän itse.
 Voisi myös ajatella, että tarinassa on kaksoisolentotematiikkaa. Sveitsiläinen psykoanalyytikko Alice Miller on kirjoittanut siitä kuinka ihmisen minuus ikään kuin halkeaa, jos hän ei voi olla oma itsensä. Tällöin ihminen näyttelee läheisilleen ja ulkopuolisille toista kuin tahtoisi olla. Yleensä tällaista halkeamista edeltävät voimakkaat traumaattiset kokemukset. Erityisen selvästi tämä halkeaminen näkyy Loviisan kohdalla. Käytyään läpi Juhanin petokseen liittyvän kriisin, Loviisa kohdistaa koko huomionsa taloon ja tapojen noudattamiseen. Pärjääminen tässä palauttaa osan itseluottamuksesta. Tämä on sitäkin merkityksellisempää, kun Niskavuoressa talon etu (toisin sanoen taloudellinen menestys) sivuuttaa aina kaiken muun. Loviisa onkin loistava kuvaus myös niistä psykologisista automatismeista, jotka hallitsevat ihmistä ja ovat kulttuurin häneen istuttamia.
Vaalan elokuvailmaisu on vahvimmillaan Loviisassa myös peilimotiivin käytön kautta. Ensin Loviisa käskee naulata peilin seinään, niin että se varmasti pysyy ja kestää. Kaikessa on selvä masokistinen vivahde, sillä hän sanoo katsovansa siitä kuinka ruma on. Tämän jälkeen Juhani katsoo humalassa itseään samasta kuvastimesta ja toteaa olevansa murhaajan näköinen. Tämä pitääkin paikkansa, sillä Juhani on joutunut murhaamaan osan niin omasta kuin Loviisan ja Malviinankin minuudesta. Sen jälkeen Juhani luopuu vaatimuksistaan Loviisalle ja lannistuu (ainakin näennäisesti) tavalliseksi talonisännäksi. Voisiko ajatella, että Niskavuoren saliin (Loviisan rahoilla) hankittu peili on tarkoitettu sekä paljastamaan että kätkemään henkilöiltä sen, millaisia he ovat?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti